Puvustus ja propit

VAATTEET

Pelissä ei tavoitella autenttisuutta, eli pikkutarkkaa ajanmukaisuutta. Yleispätevinä ohjenuorina hahmon vaatetusta miettiessä voisi pitää muutamaa pääkohtaa:

     - Vaatteiden materiaalit puuvillaa, pellavaa yms luonnonkuituja. (tai mahdollisimman hyviä jäljitelmiä)

  

    - Ei printtikuoseja, suositaan mahdollisimman luonnonläheistä yksiväristä väritystä (esim harmaa, ruskea, luonnonvalkea, murretut sävyt).

    - Alusmekko/paita ja päällyshame ovat ihan oiva vaateparsi. Asua voi halutessaan täydentää hartiahuivilla tai esiliinalla. Myös keskiaikaiset asut käyvät, sillä Suomi oli vielä 1500-luvulla varsin keskiaikainen maa ja huomattavasti jäljessä Euroopan muodista. 

     - Naiduilla naisilla ovat hiukset peitettyinä huivilla, neidoilla pää on paljas ja tukka palmikoilla/nauhalla sidottu tai muuten siististi laitettu.

    - Kengät voivat olla nahkaiset tossut, puukengät, tuohivirsut tai vaikka naamioidut kumisaappaat. Kenkien kannattaa olla kuitenkin ennenkaikkea tukevat ja mukavat, sillä peli tapahtuu maastossa.

Ote artikkelista Arkea ja juhlaa Flemingien mailla: ”Aittoja vartioivat ja niiden sisältöä kartuttivat emäntä ja hänen palvelijattarensa ja piikansa.[lxix] Pellavakankaista suuri osa kudottiin 1500-luvulla kotona, ja kartanoiden piikojen ja naistyöläisten tuotanto ylitti usein oman tarpeen. Filippa Flemingin jäämistössä 99 kyynärää valkaistua, 79 kyynärää valkaisematonta ja saman verran karkeaa kotikutoista pellavaa. Kangasta käytettiin vaihdon välineenä ja palkan maksussa: hienompi väki sai värjättyä ja helpommin kuositettavaa verkaa, alemmat palvelijat sarkaa.[lxx] Samalla tavoin aatelisperhe nautti höyhenpatjojen ja moniväristen ryijyjen mukavuuksista, kun taas palvelusväki nukkui vanhoilla tai vaatimattomammilla ryijyillä ja peitteillä[lxxi]. Kartanon asukkaiden asema näkyi siis sekä ruokavaliossa, vaatetuksessa että vuodevaatteissa.

Aatelisnaisenkin arkiasuna on 1500-luvulla todennäköisesti ollut vielä verkainen röijy-hame -yhdistelmä, mutta vuosisadan kuluessa asusteet muuttuivat entistä loisteliaammiksi.”

(http://www.helsinki.fi/mm/suitia/fleming.htm)

Suosittelen lukemaan artikkelin, vaikka se kuvaakin aateliston elämäntapaa ennemmin kuin maaseudun väestön, jota larpissa kuvataan.

Muutamia vinkkejä ja virikkeitä hahmojen pukeutumiseen alla olevista linkeistä (Huom. suurin osa vinkkiasuista on puhtaasti keskiaikaisia):

http://kaspaikkakerholaisetturku.blogspot.com/2012/01/keskiaikainen-turku.html

http://amnellinlucia.blogspot.com/2012/03/toolo-tolo-thola-keskiajalla.html

http://www.flickr.com/photos/amnellanna/7031495511/

http://cc.oulu.fi/~jek/puvuista.html

PROPIT

Propit ovat hahmolle tai peliin kuuluvaa tarpeistoa. Oleellisimmat pelissämme ovat varmastikin omat eväät, juomapullo/-leili ja ruokailuvälineet ( sekä puukko). Kaikki kuksat, saviastiat ynnä muut sellaiset soveltuvat mitä mainioimmin ruokailuun. Minkä tahansa juomapullon saa naamioitua riittävästi sujauttamalla sen kangaspussiin tai villasukkaan. Huopa, mahdolliset lisä-/vaihtovaatteet ynnä muut varusteet lisäävät mukavuutta, mutteivät ole täysin välttämättömiä

Tavaroita voi kuljettaa nahkalaukuissa, kangaspussukoissa, nyyteissä ja nyssäköissä. Ainakin yksi pussi tai laukku kannattaa ottaa mukaan, sillä pelissä on mukava voida kuljettaa mukana käden ulottuvilla hahmopaperia, hyttysmyrkkyä, mahdollisia pelimaailmaan soveltumattomia pikkuesineitä ja eväitä.

Erilaiset käsityöt ovat tervetulleita lisiä peliin, jos joku harrastaa suht alkukantaisia näperryksiä. Kehrääminen, kutominen, lauta- tai pirtanauhojen pakertaminen tai vaikka veistely ovat erinomaisia tapoja saada käsille tekemistä ja jutun juurta hahmoille tyveniin hetkiin.